”Mä loistan kuin hämärä” : Mielenterveys, luokka ja tunteet Maustetyttöjen sanoituksissa

Julkinen puhe mielenterveyden haasteista on viime vuosina lisääntynyt, ja teeman kommentointi näkyy ja kuuluu myös populaarimusiikissa. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on kuvata, miten mielenterveys, yhteiskuntaluokka ja tunteet jäsentyvät Maustetytöt-yhtyeen lyriikoissa. Tavoitteena on sosiaalitieteellisen kulttuurintutkimuksen ja uudemman luokkatutkimuksen keinoin hahmottaa, millainen kuva mielenterveyteen liittyvästä eriarvoisuudesta rakentuu tuoreemman populaarimusiikin teksteissä. Tutkimuksen aineistona on Maustetyttöjen kahden albumin sanoitukset, Kaikki tiet vievät Peltolaan (2019) ja Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (2020), jotka on analysoitu sekä sisällönanalyysin että diskursiivisen tekstianalyysin avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan mielenterveydestä ja luokasta kirjoitetaan Maustetyttöjen sanoituksissa useiden rinnakkaisten ja limittyvien diskurssien kautta. Terveyspoliittisessa diskurssissa korostuu psykiatrisen hoidon riittämättömyys ja kokemus ongelmien henkilökohtaisuudesta. Yksilöllisen tragedian diskurssissa keskeistä on mielenterveyden haasteita kokevan tulevaisuuden näköalattomuus: huonommuuden tunteet ja kokemukset saavat itsetuhoisuuden näyttämään ainoalta ulospääsymahdollisuutena vaikeasta tilanteesta. Luokkaa tehdään näkyväksi mielenterveyden lisäksi päihteidenkäytön, varattomuuden ja elämän yleiseen epävarmuuteen liittyvän käyttäytymisen kautta. Talousdiskurssissa painottuu rahan puutteesta johtuvat ruumiilliset tuntemukset, mutta myös laajempi talouskeskeinen yhteiskuntakritiikki. Protestidiskurssissa avainasemassa on kamppailu keskiluokkaista aktiivista ja innostuneen yksilön kansalaisihannetta vastaan. Kuulumattomuuden diskurssissa ulkopuolisuuden kokemukset saavat kertojaäänet tuntemaan itsensä arvottomiksi. Tutkimus osallistuu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen kiinnittyvään mielenterveyskeskusteluun. Tulosten perusteella Maustetyttöjen sanoituksissa tuotetaan sukupolvikokemus mielenterveydellisten haasteiden ja eletyn luokan kokemuksista. Lyriikoissa kuvataan sosiaalista ja yhteiskunnallista todellisuutta, jossa elämä pitäisi rakentaa yksilökeskeisten nykyihanteiden varaan, ja näissä kamppailussa ei ole varaa epäonnistua